Hullu maailma

Jos jäät kaikkialla ilman ystävää,
mene itse joukkoon, muuten vaille jäät.
Niinhän sanotaan.

Jos on voimat loppu – mieli synkistyy –,
siihen asenne on päivän selvä syy.
Niinhän sanotaan.

Paitsi jäitkö, kun muut saaliin jakoivat.
Anna paremmin, niin muutkin antavat.
Niinhän sanotaan.

Katso peiliin, piristy ja ole mies.
Älä itke, kuuntele, kun toiset ties.
Niinhän sanotaan.

Ansa punotaan.

Mieleen paina:
meillä aina
muiden ongelmiin on varma vastaus,
joka itse on se raskain kantamus.

Joka miesi
neuvoo tiesi.
Kipuihisi löytyy varma vastaus
kaunis niin kuin katinkullan kimallus.

Eikä moni viisauttansa antava
neuvojansa itse kantaa halua.
On hullu maailma!

Tämä on jokseenkin kantaaottava runo – jopa protestiruno. Mutta aihe on sellainen, jota meidän kristittyjen täytyisi miettiä ennemmän, kuin muiden ryhmien. On oikeastaan aika pirunmoista nähdä, miten juuri meidän Kristuksen omien (vaikka ei todellakaan pelkästään meidän) mentaliteettiin on soluttautunut tietty kokemus omasta syvästä viisaudesta ja halu jakaa sitä.

Vihtahousu Vastauspankissa

En tarkoita evankeliointia, sillä evankeliointi on hyvä, eikä toivottavasti tapahdu täysin ihmisen omassa viisaudessa. En tarkoita sielunhoitoakaan – en itsessään –, mutta sielunhoidon piirissä olen todella ollut huomaavinani tällaista ajattelua. Tarkoitan sitä yleistä taipumusta ajatella, että "toisella on ongelma ja minun viisas sanontani/menetelmäni/vastaukseni ratkaisee sen".

Sitä – kuten sanottu – löytyy muualtakin, kuin seurakunnan piiristä, mutta seurakunnassa se usein vaikuttaa vakavammin ja saa enemmän kannatusta muilta ihmisiltä, kuin monessa muussa piirissä. Monet tulevat seurakuntaan etsimään yksinkertaista "tee se itse" -ratkaisua murheisiinsa ja sellaisia on helppo erehtyä jakamaan. Sellaisia on niin helppo erehtyä jakamaan, että on vaikea olla erehtymättä jakamaan sellaisia. Pahinta on se, että on vaikea olla jakamatta neuvojaan "Raamatun" tai "Jumalan" ratkaisuina.

Missä Ovat Viisaat?

Mutta löytyykö ihmisten ongelmaan ratkaisuja viisaista lausahduksista. Ehkä pitäisi sanoa "tekoviisaista lausahduksista", sillä lyhyissä lausumissa on yleensä yhtä paljon viisautta ja ymmärrystä, kuin Buddhan lyhyessä lausumassa yhden käden taputuksesta tai puusta, jonka kaatumista ei kukaan kuule: ne ovat pintaviisaita: kuin mädät hampaat, joiden pinnalle on levitetty valkoista väriä antamaan hyvä vaikutelma. Se johtuu siitä, että viisaus on paljon syvempää, kuin mihin nopeilla pikku neuvoilla yltää. Viisaushan on myös persoona: Jeesus Kristus.

Ojasta Allikkoon

Usein, kun lohdutamme toista jollakin mielestämme hienolla ajatuksella, yllätymme, kun asiat eivät menekään paremmiksi. Eräänä päivänä sitten olemme itse pohjalla, ja kuulemme samat "lohdunsanat" (tai saman ohjeen) suunnattuina meihin itseemme. Silloin tiedämme, miksi se ei auttanut ystäväämme. Toisaalta meidän ohjeemme ja lohdutuksemme ovat joskus sellaisia, että kun tarkemmin katsotaan, voidaan huomata, että ne kantavat toisten niskaan taakkoja, joita emme itse halua sormellamme koskea.

Pitäkäämme siis varamme. Sillä jokainen on omasta mielestään viisas.

Näilläkin ajatuksilla teitäkin vaivaten
Lassikko