Tulipätsissä tuonelan seppojen
olen ollunna osana särkyjen.
Kohta kuumennut kärsimysahjossain.
Siinä sulaksi muuttuen muodoltain.
Siinä sulaksi muuttuen muodoltain
sulan kuonani kakia kyynelin sain.
Siitä sulasta pinnasta piinatun pään
kuka saastani särpi kämmenellään.
Kuka saastani särpi kämmenellään?
Kenen kasvot nyt peilissä pintani nään?
Eipä Manalan Matin näy ilkeä ies,
Vaan Kuningas, Mestari, Kipujen mies!
Raamattu vertaa Jumalan työtä ihmisen sydämessä kultasepän työhön, kun hän puhdistaa kultaa tulessa. Kuulin aikanaan, että kultaseppä kerää kuonaa sulan kullan pinnalta (ei tosin omalla kädellään, niin kuin runossa), kunnes näkee siinä oman kuvajaisensa.
Valitettavasti en ole itse kultaseppä. En taida olla koskaan edes nähnyt kultamalmia. Siksi en voi sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä miten itse puhdistaisin tuom tavaran. Tiedän kuitenkin sen, että elämän mutkissa ja koukeroissa lohduttaa ajatus kultaa jalostavasta taivaallisesta sepästä, joka jonakin päivänä katsoo minuun ja näkee...
Oman kuvajaisensa.
Siunausta toivottaen
Lassikko
No comments:
Post a Comment