Toivoin olevani toinen

Aikana ankarain arpieni,
kun kipuni kitkerä kesti,
ja tunsin jo turraksi sydämeni
– sen sijasta sieluuni pisti –

Ja tunsin jo turraksi sydämeni
– sen sijasta sieluuni pisti –

Niin nurjasti herjasin Herralleni,
en enään, oi, osaani osta.
Onni tuo toinen nyt olevani,
parempain paikalle nosta.

Onni tuo toinen nyt olevani,
parempain paikalle nosta.

Annapa Autuas armautesi
mun matkani murheesta säästää.
Sen verraksi suurien veljieni
voit sanalla pienellä päästää.

Sen verraksi suurien veljieni
voit sanalla pienellä päästää.

Oi, ikeeni olla on itsenäni.
Mut paljoa parempi muilla.
Niin hylkäsin nimeni huoneheni,
kuin kalmistot lastatut luilla.

Niin hylkäsin nimeni huoneheni,
kuin kalmistot lastatut luilla.

Ei. Siihen et suostunut, Enimpäni.
Et minua muuttanut muuksi.
Et toiseksi tehnytkään eloani,
et jatkuvaa eitäsi juuksi.

Et toiseksi tehnytkään eloani,
et jatkuvaa eitäsi juuksi.

Ei. Enää en sellaista sallisikaan
tän toivoa katkeran kielen,
pyydellä vaihtoa parempaan vaan,
tään turkan ja martahan mielen.

Pyydellä vaihtoa parempaan vaan,
tään turkan ja martahan mielen.

En elämään, Luojani, lahjoittamaas
voi vieläkään ryhtyä riemuin.
Vaan sinulle valta! Siis vain valintaas
saan tyytyä totisin sieluin.

Vaan sinulle valta! Siis vain valintaas
saan tyytyä totisin sieluin.

Ihmiselämässä on opittava tietämään oikean ja väärän ero. On myös opittava tietämään oma paikkansa. Minun oli opittava tietämään, etten saa toivoa, että olisin joku toinen. Se on hankalaa tällaisille hieman (tai hieman enemmän) erikoisemmille henkilöille, jotka ovat turhaan toivoneet olevansa niin sanottuja "normaaleja ihmisiä". Vielä erikoisemmille (kuten selkeästi vaikeavammaisille tai kehitysvammaisille) se on varmasti vielä vaikeampaa, mutta osa heistä onnistuu siinä tuhat kertaa paremmin, kuin minä. Heille nostan hattua.

Kielletyt toiveet ja yllättävä lohtu

En saa toivoa, että olisin joku toinen. Ei minun tarvitse olla sinänsä sen tyytyväisempi elämääni, kuin kykenen olemaan, mutta sydämeni minun on varjeltava. Lohtua tähän tilanteeseen ei tarjoa lupaus, että minä vielä tulisin olemaan kiitollinen, etten ole yksi heistä, jotka sopivat tähän maailmaan paremmin, ellei se lupaus sitten tule suoraan Jumalalta. Mutta Jumala ei sellaista ole koskaan luvannut, eikä ihmisten siksi pidäkään luvata sellaista Jumalan puolesta. Tähän tilanteeseen auttaa (erikoista kyllä) se, että tiedän, etten saa toivoa olevani toinen, tai saavani toisen elämää. Jumalan käskyt eivät ole vain hyvät ja oikeat: ne ovat ihanat.

Oikein (vs.) reilu

Ei ole reilua, että toinen syntyy kaikki menestyksen avaimet kädessään ja toiselle jää epäonnistuminen ja marginalisoituminen ja vielä toiselle kaikkien raajojen lähestulkoon täydellinen puuttuminen. Se ei ole reilua, mutta oikeus ei vaadi reiluutta.

Oikeus ei vaadi reiluutta?! Niin. Se on yksi vaikeimmista ristiriidoista ihmisen moraalikäsityksen ja Jumalan lain välillä. Ei ollut väärin esimerkiksi, että Daavidilla oli palvelijoita ja vaimoja riittämiin siinä missä Heettiläisellä Urialla oli yksi vaimo ja lähinnä palvelushenkeä (ellei sitten oteta huomioon, ettei alkuperäinen avioliitto sisältänyt moniavioisuuden käsitettä, mutta se ei ilmeisesti koske Daavidin tapausta). Väärin oli se, mitä Daavid teki saadakseen Urian vaimon. Ei ole väärin, ettei joku löydä koskaan omaa paikkaansa yhteisössä (kuten seurakunnassa). Se on surullista, mutta ei väärin. On kuitenkin väärin, jos hän keinottelee saadakseen yhteisön suosion puolelleen, tai jos joku ajaa hänet pois yhteisöstä väärin perustein.

Siispä

Ei ollut väärin, että elämässäni oli ja on edelleen todella lannistavia piirteitä. Mutta on väärin, jos toivon Jumalalta, että olisin joku toinen. Valta kuuluu Jumalalle, mutta meille ihmisille kuuluu Jumalan rakkaus siinä, että hän antoi ainokaisen Poikansa kuolemaan meidän syntiemme tähden meidän pelastukseksemme.

Siunauksin
Lassikko