Tukehtuva tuli

Jos et katseeni hiljaiseen voimaan
vastaa liekkien tanssi sun katseessasi,
Jos et lauluuni myrskyissä soivaan
tahdo nivoa vienoa säveltäsi,

Jos et unelmoi pulahtaa minuun,
kuni lähteeseen lämpimään, parantavaan,
Jos ei toivoa minulla sinuun
ole uida kuin tyrskyihin merien vaan,

Jos et liekkiini omaasi liittää
tahdo niin, että liekkimme kipinää luo,
Jos et halua kanssani kiittää,
kun yön äärellä leviää tulemme tuo,

Jos en sinussa syttymään tulta
voisi saada, vaan minulle puoliksi jäät,
mitä haluat, neitonen, multa,
mitä minulle huomisen lohduksi näät?

Tämän kertainen kirjoitus on aika henkilökohtainen, intiimi, jos niin voi sanoa. Miehelle, yhtä lailla kuin luultavasti naisellekin on merkitystä sillä, voiko kokea olevansa seksuaalisesti kiinnostava seurustelusuhteessa. Jos hän pitää minusta vaikka kuinka paljon muuten, jos hänen mielestään minun ääneni on upea ja kasvoni suloiset, jos hän onkin monessa asiassa samalla kannalla, niin silti tuntuu lannistavalta, jos en voi olla kiinnostava – juuri sillä tavalla. Vaikka vika olisi periaatteessa hänen kyvyssään suhtautua seksin ja seksuaalisuuden käsitteeseen, se peilautuu välittömästi, ei vain itsetuntooni, vaan ihmissuhteeseen, tulevaisuudennäkymiin ja kokemukseen maailmasta.

Hyväksytyksi voi tulla monella tasolla... ja jäädä tulematta monella tasolla. Nyt päätän tämän kertaisen postaukseni ja toivon, että jos johonkuhun tutustun romanttisessa mielessä, hän tietää, että hänen on valittava...

kaikki tai ei mitään.

Ja minun kanssani on nyt Herra. Eikä lohtuni ole siinä, mitä hän kenties tekee asialle, vaan siinä, että hän tietää... täysin.

Siunauksin
Lassikko