Voima

Voimaa pelottavan paljon mahtuu atomiin,
ja tähteen joka lumet maasta luo.
Valoa ja voimaa mahtuu tähän galaksiin,
vaan paljon suurempi on voima tuo,
joka vihan maljan yksin juo.

Heikoltako näyttää mestari - mies kipujen,
Hän, jonka sanaa taivas tottelee?
Luulet niin, vaan ehkä, Pilatus, myös tunnet sen,
nyt kuinka todellisuus värisee,
kuivan lehden lailla havisee.

Nimi joka kaikuu halki universumin,
ja voima joka taivaat omistaa,
miten on nyt tässä, alaston ja piestykin,
ja kruunun orjantappuroista saa?
Eihän Jumalaa voi satuttaa?!

Pian jo tunnettava on, kun taivas repeää,
kun Kaikkivaltiasta surmataan.
Kukaan kestä katsoa ei Herran hylkäämää.
On siinä Jumala ja saastat maan.
Yöhön pelottavaan astutaan.

Suurin, vahvin, ylhäisin nyt tuomiolla on.
Hän, jota ei voi voittaa, lakoaa.
Vaikka aurinko taas paistaa on kuin tuomion
ja pimeän ois saanut ylleen maa.
Kunnes uusi viikko sarastaa.

Voimaa pelottavan paljon mahtuu atomiin,
ja tähteen jonka myötä aamu saa.
Valoa ja voimaa mahtuu tähän galaksiin,
vaan voima mahtavampi kajastaa,
ja kuolemalta miekan anastaa.

(julkaistu aiemmin eräässä lehdessä)

Oli kiirastorstai. En ollut ikinä ennen ollut kiirastorstain messussa, en ainakaan miesmuistiin, mikä johtui siitä, että olin kasvanut ei-luterilaisessa seurakunnassa. kolmetoista kynttilää paloi sivupöydällä – yksi iso, kaksitoista pienempää. Puhuttuaan Juudaksen petoksesta, pastori sammutti yhden kynttilän – Juudaksen liekki oli sammunut. Kohta – kerrottuaan, kuinka opetuslapset pakenivat yöhön – hän sammutti yksitoista muuta kynttilää. Messuväen nähden vaihdettiin musta alttarikangas violetin tilalle. Oltiin astuttu yöhön, jota valaisi vain yksi yksinäinen liekki, mutta kuinka paljon voimaa (symbolista voimaa) tuossa liekissä olikaan. Kuinka paljon voimaa mahtuikaan tuohon yksinäiseen mieheen, kirouksen merkiksi puuhun ripustettuun.

Monet hengelliset johtajat, papit, saarnamiehet ja varsinkin valheopettajat kautta aikojen ovat yrittäneet sanoillaan tehdä tuosta valtavasta voimasta pienempää ja arkisempaa – ehkä helpommin sulateltavaa. Meille on yritetty usein tehdä helpoksi halata Jeesusta, taputtaa Häntä selkään ja sanoa "kyllä minä ymmärrän sinua". Samalla meille on tullut vaikeammaksi ymmärtää Pietaria, joka nuorena kalastajana lankesi polvilleen ja pyysi Jeesusta menemään pois, sillä hän itse oli liian syntinen kestämään Jeesuksen voiman läsnäoloa. Toki Jeesus on tuonut Jumalan meitä lähelle niin, että huudamme "Isi (=Abba), Isä", mutta meidän on hyvä muistaa, että Jumalalla on yhä sekä oikeus, että kyky päättää meidän elämästämme merkittävällä tavalla, ja Hän on yhä käsittämättömän – loputtoman – suuri ja arvokas. Me olemme luodut Hänen kunniakseen, eikä Hän meidän. Hädässämme meidän on hyvä huutaa hänen puoleen, mutta polvistummeko hänen edessään muina aikoina?

Ylistäkää lakkaamatta.

Siunaavin terveisin
Lassikko