Sana Suomelle

Eikö kansa Suomemme
suloinen ja sopuisa
kerran ole ottanut vastaan valtiaan?
Eivätkö jo taattomme
totisesti siunatut
– vanha kansa – tuhonnut valheet talostaan?

Eikö kansa Suomemme
sadat kerrat särjetty
kerran tietä tarkasti kaitaa kulkenut?
Eivätkö jo emomme
eloisat ja siveät
ole opastajiksi armoon annetut?

Miksi siis Suomi et tietäsi tunne? Miksi et selkoa saa?
Ja ken uskosi uudistaa?

Nouse kansa katajainen.
Nouse Suomi salainen.
Nouse. Jätä jääsi mainen.
Kuni sotka suloinen.
Ole kirjekotka herran Kiesuksen.

Eikö kansa Suomemme
suloinen ja sopuisa
kerran ole taistellut totuus turvanaan?
Eikö mesi maassamme
vainon jälkeen vuotanut?
Eikö Sana kantanut sopuun kasvavaan?

Eikö kansa Suomemme
sadat kerrat särjetty
ollut hyvä astia: helmi valajan?
Eikö hyvä halumme
turva tykö tuntea,
pulan alta auttanut kansan armahan?

Miksi siis Suomi et tietäsi tunne? Miksi et selkoa saa?
Ja ken uskosi uudistaa?

Nouse kansa katajainen.
Nouse Suomi salainen.
Nouse. Jätä jääsi mainen.
Kuni sotka suloinen.
Ole kirjekotka herran Kiesuksen.

Joulukuu ja itsenäisyyspäivä lähestyvät. Iso osa Suomi 100 -vuoden juhlallisuuksista on jo juhlittu. Ehkä siinä on tarpeeksi syytä julkaista täällä tämä runo, jonka tein aiemmin tänä vuonna.

Tänä vuonna voisi olla hyvä pohtia, kuinka monet rukoukset ovat meitä kantaneet. Kuinka monen polven suomalaiset ovat rukoilleet meidän silloin vielä tulevien sukupolvien puolesta. Sen pitäisi saada meidät tuntemaan nöyryyttä, ehkä syyllisyyttäkin. Suomi on nähnyt monenlaisia aikoja, mutta minne se on mennyt niiden myötä? Miksi meidän sydämemme ei ole meissä palava? Miksi niin harva meistä tuntuu todella itkevän sitä, että niin moni meistä on niin eksyksissä?

Rukoile. Rukoile paljon. Ja mieti ja kysele, mitä sinä voisit tehdä, että Suomi vielä kerran yhtyisi kiittämään Herraa yhtenä kansakuntana Jumalan alaisuudessa.

Amen

Siunausta toivottaen
Lassikko