Aamussa aikojen ilman alle
Luojamme ihmettä loi.
Taidolla merelle maailmalle
Taattomme taidetta toi.
Ja Luojamme lapsensa luomahan loi.
Illassa kipujen inehmoinen
kaunista kyhätä voi.
Vaan voiko oudolle Olevainen
suoda, min muillekin soi,
kun taidetta Taattomme lapsilleen loi.
Viime aikoina, olen saanut iloita taiteen tekemisestä – Olen piirtänyt, kirjoittanut ja (uutena tuttavuutena) tehnyt tulostettavia 3D-malleja (ehkä niistä tulee jossakin vaiheessa jotakin kuvagalleriaani). Taiteen tekemisestä kannattaakin iloita niin kauan, kuin molemmat kädet on tallella (ellei osaa taiteilla suullaan tai jaloillaan). Toisaalta olen viime aikoina murehtinut ja märehtinyt sitä, etten saa nauttia sitä läheisintä ihmissuhdetta sen yhden taideteoksen kanssa, joka (ainakin miehen näkökulmasta) ylittää kaiken muun taiteen, mitä kukaan on koskaan tehnyt (ellei lasketa pelastusta). Se on: naisen kanssa.
Taiteen Kliimaksi
Nainen on (Jumalan luomana olentona) niin äärettömän upea taideteos, että emme milloinkaan kykene tuota ihmettä kuvaamaan niin, että tekisimme oikeutta työlle, jonka Jumala teki naisen luodessaan. Miehen silmissä nainen (toivon mukaan etenkin se oma rakas) on niin ihmeellinen, että tuota ihmettä voi ihmetellä päiväkausia sen loistoa kuluttamatta. Tuhannet runoilijat ovat yrittäneet sanoittaa sen kauneutta, tuhannet taiteilijat ovat ikuistaneet elämänsä naisia ja tuhannet kuvanveistäjät ovat ottaneet aiheekseen tuon erityisen olennon. Ainakin jotkut heistä ovat tehneet erittäin kaunista työtä, mutta Jumala loi niin paljon ihmeellisempää.
Mutta pitäisikö meidän tästä yllättyä: me emme kykene tekemään kirjoituksissamme oikeutta mycoplasma genitaliumille (ikävästi surkastuneelle yksisoluiselle eliölle, jolla on pienin tunnettu DNA). Ihminen – nainen tai mies – on kaukana meidän kapasiteetistamme. Jumala kuitenkin iloitsee meidän taiteestamme, vaikka se onkin oman (suhteellisen) mitättömyytemme rajoittamaa.
Ihmisen geenit luomisajattelun näkökulmasta
Ja kuitenkin Jumala, jo luodessaan miehen, loi kaiken naiseen tarvittavan geneettisen materiaalin. Tämä on mielenkiintoista sikäli, että Jumala kertoo luoneensa naisen miehen kylkiluusta. Raamattu ei varsinaisesti kerro sitä, mutta on mahdollista, että Eeva olisi ollut lähestulkoon Aadamin klooni (jolta geneettisessä mielessä Y-kromosomi olisi kuitenkin poistettu ja korvattu X-kromosmin kopiolla). Tätä ajatusta on tietysti pyöritelty kirjallisuudessa muutenkin, eikä siinä ole mitään uutta.
Tässä tapauksessa ei geneettisessä mielessä olisi ollut luomisjärjestystä, vaan luomisjärjestys olisi toteutunut ainoastaan fyysisten piirteiden (jotka eivät ole vähäpätöinen seikka) osalta. Se ei siis kiistä raamatun puhetta luomisjärjestyksestä, mutta se vahvistaa sitä, ettei nainen ollut mikään jälkiajatus tai uusi idea, vaan hän oli tietyssä mielessä (informaation mielessä) olemassa Jumalan luomassa miehessä niin pian, kuin mies itse oli olemassa.
Tämä vahvistaa ja selkeyttää Aadamin ja Eevan välistä sidettäkin ja tekee jokaisen meistä sitäkin tiiviimmin osaksi Aadamista alkanutta ihmiskuntaa (jonka viimeinen Aadam lunasti omakseen ristillä). Nykyajan ilmapiirissä tämäkin tietysti voidaan nähdä naista alentavana, mutta sen voi nähdä naista kohtaan negatiivisena todellakin vain nykyajan hullutuksista käsin.
Taidetta
Jumala on siis taiteilija vailla vertaa: Hän on tehnyt taideteoksia, joita me emme voi edes käsittää. Mutta ei Hän ole tehnyt vain taideteoksia: Hän on tehnyt taideteoksia, jotka ovat taiteilijoita. Taide on yksi luontevimmista asioista, mitä ihminen voi tehdä. Toki se on tehokkuusajattelun kannalta hyödyttömämpää, kuin vaikka maanviljely, ja ihminenhän luotiin "viljelemään ja varjelemaan" luomakuntaa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että taide on taiteilijan omakuvalle (ja suunnittelu insinöörin omakuvalle) erittäin luonteva toiminto.
Useimmat pyrkivät taiteellisuuteen jo lapsina. Aikuisina taas kaikki tarvitsevat päivittäisissä haasteissaan luovaa ajattelua – enemmän tai vähemmän. Taide on yksi monista asioista, joista Jumala haluaa ihmisten nauttivan – etenkin Jumalan oma taide. Itsekin nautin Jumalan taiteesta siinä vanhassa (täytti eilen kymmenen) höpsössä kääpiöluppakorvakaniinissa, jota silitin vasta vähän aikaa sitten, sukulaislapsissa, kaupungin ulkoilualueilla kasvavissa puissa ja kukissa, kotieläintilojen eläimissä ja ihmisissä lähelläni. Tämä siitäkin huolimatta, että syvästi kaipaan läheisempää kosketusta (avioliittoa) sen yhden taideteoksen kanssa, jonka Jumala loi koska...
ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Siunausta toivottaen ja kiittäen
Lassikko
Luojamme ihmettä loi.
Taidolla merelle maailmalle
Taattomme taidetta toi.
Ja Luojamme lapsensa luomahan loi.
Illassa kipujen inehmoinen
kaunista kyhätä voi.
Vaan voiko oudolle Olevainen
suoda, min muillekin soi,
kun taidetta Taattomme lapsilleen loi.
Viime aikoina, olen saanut iloita taiteen tekemisestä – Olen piirtänyt, kirjoittanut ja (uutena tuttavuutena) tehnyt tulostettavia 3D-malleja (ehkä niistä tulee jossakin vaiheessa jotakin kuvagalleriaani). Taiteen tekemisestä kannattaakin iloita niin kauan, kuin molemmat kädet on tallella (ellei osaa taiteilla suullaan tai jaloillaan). Toisaalta olen viime aikoina murehtinut ja märehtinyt sitä, etten saa nauttia sitä läheisintä ihmissuhdetta sen yhden taideteoksen kanssa, joka (ainakin miehen näkökulmasta) ylittää kaiken muun taiteen, mitä kukaan on koskaan tehnyt (ellei lasketa pelastusta). Se on: naisen kanssa.
Taiteen Kliimaksi
Nainen on (Jumalan luomana olentona) niin äärettömän upea taideteos, että emme milloinkaan kykene tuota ihmettä kuvaamaan niin, että tekisimme oikeutta työlle, jonka Jumala teki naisen luodessaan. Miehen silmissä nainen (toivon mukaan etenkin se oma rakas) on niin ihmeellinen, että tuota ihmettä voi ihmetellä päiväkausia sen loistoa kuluttamatta. Tuhannet runoilijat ovat yrittäneet sanoittaa sen kauneutta, tuhannet taiteilijat ovat ikuistaneet elämänsä naisia ja tuhannet kuvanveistäjät ovat ottaneet aiheekseen tuon erityisen olennon. Ainakin jotkut heistä ovat tehneet erittäin kaunista työtä, mutta Jumala loi niin paljon ihmeellisempää.
Mutta pitäisikö meidän tästä yllättyä: me emme kykene tekemään kirjoituksissamme oikeutta mycoplasma genitaliumille (ikävästi surkastuneelle yksisoluiselle eliölle, jolla on pienin tunnettu DNA). Ihminen – nainen tai mies – on kaukana meidän kapasiteetistamme. Jumala kuitenkin iloitsee meidän taiteestamme, vaikka se onkin oman (suhteellisen) mitättömyytemme rajoittamaa.
Ihmisen geenit luomisajattelun näkökulmasta
Ja kuitenkin Jumala, jo luodessaan miehen, loi kaiken naiseen tarvittavan geneettisen materiaalin. Tämä on mielenkiintoista sikäli, että Jumala kertoo luoneensa naisen miehen kylkiluusta. Raamattu ei varsinaisesti kerro sitä, mutta on mahdollista, että Eeva olisi ollut lähestulkoon Aadamin klooni (jolta geneettisessä mielessä Y-kromosomi olisi kuitenkin poistettu ja korvattu X-kromosmin kopiolla). Tätä ajatusta on tietysti pyöritelty kirjallisuudessa muutenkin, eikä siinä ole mitään uutta.
Tässä tapauksessa ei geneettisessä mielessä olisi ollut luomisjärjestystä, vaan luomisjärjestys olisi toteutunut ainoastaan fyysisten piirteiden (jotka eivät ole vähäpätöinen seikka) osalta. Se ei siis kiistä raamatun puhetta luomisjärjestyksestä, mutta se vahvistaa sitä, ettei nainen ollut mikään jälkiajatus tai uusi idea, vaan hän oli tietyssä mielessä (informaation mielessä) olemassa Jumalan luomassa miehessä niin pian, kuin mies itse oli olemassa.
Tämä vahvistaa ja selkeyttää Aadamin ja Eevan välistä sidettäkin ja tekee jokaisen meistä sitäkin tiiviimmin osaksi Aadamista alkanutta ihmiskuntaa (jonka viimeinen Aadam lunasti omakseen ristillä). Nykyajan ilmapiirissä tämäkin tietysti voidaan nähdä naista alentavana, mutta sen voi nähdä naista kohtaan negatiivisena todellakin vain nykyajan hullutuksista käsin.
Taidetta
Jumala on siis taiteilija vailla vertaa: Hän on tehnyt taideteoksia, joita me emme voi edes käsittää. Mutta ei Hän ole tehnyt vain taideteoksia: Hän on tehnyt taideteoksia, jotka ovat taiteilijoita. Taide on yksi luontevimmista asioista, mitä ihminen voi tehdä. Toki se on tehokkuusajattelun kannalta hyödyttömämpää, kuin vaikka maanviljely, ja ihminenhän luotiin "viljelemään ja varjelemaan" luomakuntaa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että taide on taiteilijan omakuvalle (ja suunnittelu insinöörin omakuvalle) erittäin luonteva toiminto.
Useimmat pyrkivät taiteellisuuteen jo lapsina. Aikuisina taas kaikki tarvitsevat päivittäisissä haasteissaan luovaa ajattelua – enemmän tai vähemmän. Taide on yksi monista asioista, joista Jumala haluaa ihmisten nauttivan – etenkin Jumalan oma taide. Itsekin nautin Jumalan taiteesta siinä vanhassa (täytti eilen kymmenen) höpsössä kääpiöluppakorvakaniinissa, jota silitin vasta vähän aikaa sitten, sukulaislapsissa, kaupungin ulkoilualueilla kasvavissa puissa ja kukissa, kotieläintilojen eläimissä ja ihmisissä lähelläni. Tämä siitäkin huolimatta, että syvästi kaipaan läheisempää kosketusta (avioliittoa) sen yhden taideteoksen kanssa, jonka Jumala loi koska...
ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Siunausta toivottaen ja kiittäen
Lassikko
No comments:
Post a Comment