Jättiläiset runtelivat tämän maan.
Niiltä armoa ei saanut ainutkaan.
Jättiläiset rakensivat nämä tiet,
joita kulkenut päin turmelusta liet.
Jättiläisten alle jäänyt toivo on,
niin kuin tulen alle lehti avuton.
Käsiin jättiläisten hyvä musertuu
ihmismieli hullaantuu tai lannistuu.
Jättiläiset. Heitä katein katseltiin,
mutta kumarrettiin silti, palvottiin.
Jättiläisten vallan alle lankesi
tuhat kansaa, ihmiskunta kumarsi.
Jättiläisten kukistaja noussut on.
Julistanut luopioiden kohtalon.
Yksi mies ja yksi ainut Jumala
joka jätin kukistavi lopulta.
Nebukadnessar, Julius Caesar, Darwin, Marx, Stalin, Hitler, Kungfutse, Mao, Kim Jong Un, Huxley. Jättiläisiä riittää ja on historian saatossa riittänyt. Oman aikansa jättiläiset ovat jättäneet suunnattoman jälkensä maailmaan. Jotkut heistä elävät yhä, jotkut hallitsevat maailmaa hautansa takaa. Muutamat ovat vain kuolleet pois. Jätit ovat isoja ja pelottavia, vahvoja ja omavaraisia... Mutta jäteillä ei ole tulevaisuutta. Ei ainakaan jätteinä. Jumala on suurempi kuin jätit, ja hän on tullut pojassaan tekemään lopun yhdestä jätistä – Kuolemasta. Lopulta hän kerää kaikki jäljelle jääneet jätit tuomiolle ja kuinka isoja ja pelottavia ne vielä tänään ovatkaan, ne ovat silloin hyvin pieniä ja vähäpätöisiä tekijänsä edessä.
Jätit kuolevat. Jumala elää.
Siunaavin terveisin jättien myllertämälle maailmalle
Lassikko
No comments:
Post a Comment