Pelkolapsi

Se syntyi ennen, kuin mä edes aavistin,
sen voimaa, joka silti siinä täyttyi saman tien.
Se oli vahvempi mua vekaranakin.
Se lepäsi mut tiesi hiljaa kuiskien tän heikkouden.

Se katsoi leipää jota söin mä joka ilta.
Se tiesi kuinka salata mun aatoksilta mietteensä:
"Mä pian syön hänen leipänsä!".

Mä join mun veteni se viipyi vieressäni.
Mä arvata en voinut missään mietteessäni mietteitään,
mä että kohta vaille juomaa jään.

Se odotti ja hymys lailla ystävän.
Se teki itsestänsä mulle kovin läheisen.
Se mulle puhui lailla paljon tietävän,
Ja yllättäin se taltutti mut peittäen ja kahliten.

Se tiesi kuinka nousen aamuin vuoteestani,
ja tunsi etten nouse ilman taivastani kynsistään,
ja kuinka taivas peitetään.

Se tiesi toivovani unta surutonta
ja sanojakin taisi aivan liian monta joista saan,
sen unen jota päivät paetaan.

Se hoivas niin kuin äiti hoivais lapsostaan,
mut vieden vapauden, turvan, kahleet helmoinaan.
Se teki selväksi mä olen hänen vaan.
Se sanoi ettei kukaan pysty murtamaan pois kahleitaan.

Se leipää söi mun huuliltani aina illoin,
mun toivoni se vaikka tiesi kai jo silloin olevan
Kukistajassa kuoleman.

Se koitti peitellä mun turkan silmiltäni
kai kaiken toivon joka oli edessäni tosissaan:
lopussa valheet silti poltetaan.

Tämän runon tein jo aika kauan sitten, kun halusin kuvata aikaani pakko-oireiden vankina. Se on vahvasti vertauskuvallinen ja lähentelee ehkä fantasiaa kuvaustavassaan. Mutta tätä blogi-kirjoitusta en kirjoita siksi, että haluaisin kertoa erityisesti pakko-oireista, vaan siksi, että sain hiljattain muistutuksen siitä, että vieläkin elää ja voi hyvin näkemys, jonka jääminen ihan oikean lääketieteen jalkoihin on omasta mielestäni varsin oikeutettua. Vieläkin vanhemmat saattavat sanoa lapsilleen, että "ei kristitty voi olla masentunut" tai että pakko-oireet tai epilepsia tarkoittavat että lapsi/nuori on riivattu.

Raamatussa on tilanteita, joissa puhutaan riivatusta ja oireet vastaavat epilepsiaa tai vastaavaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tällaisista sairauksista voisi tehdä suorasukaisen johtopäätöksen henkilössä mahdollisesti asuvien henkien määrästä ja laadusta (elääkö siellä yksi ja ainut, eläväksi tekevä Luoja – Pyhä Henki – vai satunnainen määrä luotuja pahoja henkiä, eli riivaajia). Samoin ei voi tehdä päätelmiä toisin päin, että onnellinen terve ja hyvinvoiva ihminen olisi aina tosikristitty ja ilman ainuttakaan pahaa henkeä. Voi olla, että masennuksesta kärsivän lapsen suurin ongelma ovat vanhemmat, jotka luulevat olevansa niin kamalan pyhiä, ja lokeroivat kaikki huonosti pärjäävät siihen epäkelpojen mappiin. Tiedän, että äskeinen kuvaukseni näistä vanhemmista saattoi sattua jotakuta, mutta miten voisin pyytää anteeksi, kun puhun totta lukijan parhaaksi?

Kristityn nimittäin täytyy tuntea vihollisen menettelytavat. Hänen täytyy muistaa, että riivaajilla on yksi tarkoitus ja yksi kukistaja.

Riivaajat eivät halua nimen omaan tuottaa ihmiselle ajallista pahaa oloa: ne haluavat viedä ihmisen kadotukseen! Aivan samalla tavoin sudet eivät halua nimen omaan satuttaa lampaita: ne haluavat syödä lampaat. Henkiset kärsimykset voivat hyvin kuulua riivaajien menettelytapoihin, ja ilmeisesti ne pitävät ihmisen ajallisenkin elämän pilaamisesta jossakin määrin, mutta ihmisen kokema paha olo, tai pakko-oireet, tai masennus, tai epilepsia, tai downin syndrooma, tai sokeus, tai mikään muukaan tuskallinen tämän elämän asia ei ole koskaan niiden päämäärä.

Riivaajien päämäärä, on sielujen eksyttäminen. Tämä pidä mielessäsi.

Riivaajilla on myös yksi kukistaja. Sama joka kukisti kuoleman. Joten jos ei kohtaaminen Ylösnousseen kanssa karkota sairautta ajallansa, sairaus ei ole riivaajista lähtöisin. Siis, jos henkilö on todellisessa pelastavassa uskossa ja vieläpä kolmiyhteisen Jumalamme nimeen kastettu, eikä poikkea tieltä "oikeaan tahi vasempaan", on hyvin epätodennäköistä, että hänessä olisi riivaaja. Pelastavan uskon taas näkee teoista, ei menestyksestä. Yksi vahvan pelastavan uskon merkki on myös se, ettei henkilö loksauta korvaansa menestysteologialle tai muille suosituille harhapoluille. Tässä suhteessa olisin siis enemmän huolissani sen uskosta, joka sanoo, ettei uskova voi olla masentunut, kuin masentuneen uskosta.

Sanon tämän vielä kerran: riivaajien tarkoitus on eksyttää. Saatte sairastua, saatte epäonnistua, saatte masentua ja saatte jopa menestyä. Mutta...
Älkää eksykö!

Lassikko